Toimintamallin kehittämiseksi on useita vaihtoehtoja, joilla uudelleenkäyttöä voitaisiin mahdollistaa ja edistää. Ensin tulee luopua ajatuksesta, että uutta rakennettaessa kaiken siihen liittyvän tulee myöskin olla uutta. Purettavissa kohteissa on runsaasti sellaisia rakennusosia ja irtainta, jotka olisivat sellaisenaan uudelleenkäytettävissä. Osa niistä voi vaatia huoltoa tai puhdistusta. Toiseksi täytyy määritellä, mikä uudelleenkäytön hinta on. Hintaan vaikuttavat mm. uudelleenkäytön vaatima työmäärä, kunnostuksen ja huollon hinta sekä varastoinnin ja logistiikan kustannukset. Uuden tuotteen hintaan tulee muistaa laskea vanhojen tuotteiden jätemaksut ja jätelogistiikan kustannukset. Kolmas ja ehkä merkittävin palanen on projektien aikataulutus. Jos toimia ei osata ennakoida, ne jäävät usein myös tekemättä.
Datalla ja ennakoinnilla on suuri merkitys
Rakentamisalan aikataulut ovat yleensä kiireisiä eikä niissä osata vielä ennakoida askeleita kiertotalouden näkökulmasta. Purettavat ja rakennettavat kohteet ovat tiedossa hyvissä ajoin, mutta varsinaisen päätöksen ja toiminnan välinen aika jää usein lyhyeksi. Taloudellisen tehokkuuden tavoittelu johtaa suoraviivaisuuteen. Jotta kiertotaloudellisuus toteutuisi myös uudelleenkäyttönä eikä pelkästään materiaalien kierrätyksenä, tarvitaan ennakointia ja suunnitelmallisuutta. Myös ajattelutavan ja asenteiden muutokset ovat olennaisia.
Kiertotalouden toteuttaminen omissa hankkeissa laajamittaisesti hyötyisi sisäisestä koordinoinnista, jolla pystyttäisiin vaikuttamaan rakentamishankkeiden kaikkiin vaiheisiin. Inventointi voitaisiin tehdä jopa etukäteen kaikissa kohteissa, jolloin tietoja tarvitsee vain päivittää ja niitä voidaan hyödyntää suunnitteluvaiheessa, kun mahdollinen purku tulee ajankohtaiseksi. Tämänkaltainen ennakointi mahdollistaisi uuden kohteen suunnittelun uudelleenkäytettävien tuotteiden ympärille. Kiertotalous tarvitsee dataa.
Hankintaprosesseissa on potentiaalia kiertotalouden edistämiseen
Uudelleenkäyttöä ei voida laskea pelkästään yksittäisten kansalaisten varaan. Sekä kaupunkien, kuntien ja yritysten tulee pyrkiä laajamittaiseen uudelleenkäyttöön omissa prosesseissaan. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee tässäkin: jos ei osata pyytää, ei ole tarjontaa eikä mahdollisuuksia.
Kiertotaloudellisuus tulisi osata ottaa huomioon hankinta- ja kilpailutusprosesseissa. Monia mahdollistavia tekijöitä, kuten uudelleenkäyttökartoitukset, huoltotoimet ja varastointi voitaisiin sisällyttää tarjouspyyntöihin, jolloin tilaajan ei tarvitsisi itse paikata prosessia omilla toimillaan tai etsiä toimijoita vastaamaan tarpeeseen. Tuleva kiertotalouslaki tulee sisältämään kiertotalousvelvoitteen julkisiin hankintoihin, mikä osaltaan tukee kiertotalousliiketoiminnan kysyntää. Lain valmistelusta voi lukea enemmän Ympäristöministeriön sivuilta https://ym.fi/kiertotalouslaki.
Yhteistyössä on voimaa
Kiertotalouden edistämiseksi on tärkeää tuoda eri toimijoita yhteen. Vanha sanonta ”toisen roska on toisen aarre” on totta tässäkin. Eri alojen yhteistyö voi tuoda yllättäviäkin oivalluksia kiertotalouden näkökulmasta.
RAKKI-hanke toteuttaa tätä yhteistyötä järjestämällä VASARA-hankkeen kanssa yhteisen rakentamisalan verkostotapahtuman Matkus Luupissa 3.11.2026. Hankkeiden verkostotapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Verkostotapahtumassa kävijä pääsee tutustumaan alan ajankohtaiseen hanketoimintaan, verkostoitumaan sekä keskustelemaan kiertotalouden uusista ratkaisuista. Rakentamisen kiertotalouden verkostotapahtumaan pääset ilmoittautumaan täältä.
Verkostotapahtuman lisäksi samana päivänä Matkus Luupissa järjestetään hanketori klo 10.00–13.30 RENET-uudelleenkäyttöverkoston järjestämien Uudelleenkäytön Ammattilaispäivien yhteydessä. Hanketorilla pääset tutustumaan ilmasto-, kiertotalous- ja ympäristöhankkeisiin ja -toimijoihin.
Tervetuloa mukaan tapahtumiin!
RAKKI – rakennusmateriaalit kiertoon – hanke (2025–2028) on Elävä säätiön hallinnoima hanke. RAKKI keskittyy edistämään ja vahvistamaan rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä Pohjois-Savossa. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama ja sen rahoitukseen osallistuu myös Kuopion kaupunki. Hankkeen kokonaisbudjetti on 269 780 €, josta Euroopan Unionin rahoitusosuus on 80 %.
