Skip to main content

Olen sairastanut masennusta jo hyvin nuoresta alkaen. Noin 16-vuotiaana hakeuduin ensimmäisen kerran avun piiriin. Lukion käyminen oli raskasta, kun masennuksen lisäksi minulla alkoi unettomuus ja paniikkihäiriö. Aloin välttelemään sosiaalisia kontakteja ja siirryin etälukioon. Lopulta kirjoitin ylioppilaaksi, mutta sen jälkeen kaikki opintoni jäivät aina kesken mielenterveysongelmieni vuoksi.

Vuodet vierivät ja päiväni menivät enimmikseen kotona makaillessa. Kävin terapiassa useita eri jaksoja ja söin erilaisia psyykenlääkkeitä ja osittain sainkin niistä apua. Masennuksesta en silti päässyt eroon. Elämä ei tuntunut elämisen arvoiselta.

Vuonna 2021 minulle ehdotettiin työkkärissä, että aloittaisin kuntouttavan työtoiminnan Tukeva Säätiön Elävällä kaupalla. Ajattelin silloin, että samahan tuota on kokeilla, mutta vointini oli silloin niin huono, etten uskaltanut luottaa asioiden kääntyvän parempaan suuntaan.

Aloitin työtoiminnan ensiksi Elävä säätiön it-purkuosastolla. Alkuun tuntui, etten olisi jaksanut tehdä mitään, mutta pikkuhiljaa huomasin, miten hyvää minulle teki herätä aikaisin ja saada unirytmi kohdilleen sekä tekemistä päiviin. Parin kuukauden kuluttua siirryin luovalle pajalle ja aloin tutustua muihin kuntoutujiin. Pian jo ystävystyimme ja töihin oli aina mukava lähteä aamulla. Vointini alkoi huomattavasti kohentua ja sain itsevarmuutta sosiaalisista kontakteista. Löysin myös itsestäni käsityöihmisen ja luova puoleni pääsi toden teolla esiin. Päivärytmin säilyttäminen piristi ja piti mielen tasaisena. Kaikki tämä toi valtavasti iloa elämääni ja painokin alkoi tippumaan kuin itsestään.

Pikkuhiljaa aloin jo miettiä tulevaisuuttani ja innostuin ajatuksesta, että kävisin loppuun vuosia sitten kesken jääneet opintoni. Noin vuoden kuntouttavassa työtoiminnassa oltuani aloitin opiskelun ja pian valmistun ammattiin elämäni ensimmäistä kertaa.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Elävä säätiöllä kuntouttava työtoiminta oli minun elämässäni käänteentekevä asia. Parannuin masennuksesta pikkuhiljaa ja pääsin elämässäni eteenpäin.

Blogikirjoitus on valmentautujan kirjoittama.